Viimeyönä alko ahistaa ihan sikana, joten päätin laittaa rennot kuteet päälle ja lähteä ulos kävelemään, vaikka kello olikin jo 1. Mp3 napit korville ja ekaks suunnaksi monis. No siellä oli niin hiljasta et menin seukulle, mut ei sielläkään ollu ketään. Sit huomasin et assal on jotain tyyppejä. No menin sit siihen ja yllätyin et Jevvu ja Peppi oli siin. No jäin sit juttelee niiden kans ja oottaa, et ne saa rahaa.. Sit syötiin Pepin kans isot ranskikset puoliks ja sit höpöteltiin siinä jotain tosi väsyneitä juttuja :D No lähin siitä sitten kotiin päin kävelemään, mut jäin viel shuffleemaan matkan varrelle ainakin 10 otteeseen. Pisimmäks aikaa jäin tohon puusillalle. Sit hiivin hiljaa sisään ja menin nukkumaan. Eipä ahistanu enää lenkin jälkeen :)
No tänään sitten noi alko sätviä muo mun erikoisesta pukeutumistyylistä. Siis mmähän vaihtelen pukeutumista päivittäin ja se, mikä sieltä sitten tulee, on ihan mielialasta kii. No mut joo, kukaan nokkiinsa ota tommosesta.
maanantai 8. kesäkuuta 2009
Rankkaa tekstiä.
Miks miehet voi vaikuttaa näin paljon mun elämään...? Etsin vaan sitä jotain niin täydellistä ja en oo mihinkään tyytyväinen. Ykshän on tietty ollu kiikarissa jo pidempään, mut mitähän siitäki tulis. Ku vaan sais selvennettyy ajatukset ja alkais sopeutuu siihen et ihminen voi olla ilman miestä jonkun aikaa. Kun tää vaan alkaa keittää yli. Kaikenlisäks, puhun itteni kanssa näistä asioista. Avaudutaan sitten täällä, ja tullaan sitten jälkeenpäin vasta kysymään, että mikä mättää.
KUN MÄTTÄÄ KAIKKI.
En oo millään lailla nyt sujut itteni kans, ja tää itseviha, tää alkaa menee jo vähän yli. Kaikki tää menee jo niin yli et huh. Jopa tää kirjottaminen menee niin över, no tämäpä on hyväksihavaittu tapa purkaa tunteita. Mut nyt tupakalle ja sit nukkumaan, ja selvittää ajatuksia nukkumalla. Lisää rankkaa avautumista jälleen huomenna.
P.S Bloggaamiseen jää koukkuun.
sunnuntai 7. kesäkuuta 2009
Harvinaisen lyhyet pohjat!
Nyt on taas elämäni fiilis, voisin vaikka kirjottaa koko perkeleen elämäntarinani tänne :D Eli tuli jostain kumman syystä tosi hyvä fiilis, joka vei sitten koko vitutuksen pois. Kaikkihan alkaa näyttää jo hyvin valosalta. :) Vois kyllä ottaa kaiken tästä irti ja lähteä vaikka lenkille, karistamaan ylimääräset mässäilykilot pois. Tai kaipa oon vaan tänään mässäilly, nytkin jäätelöö, mut eilen tosiaan tuli syötyä vaivaset 5 cocktail tikkua. Ai nami kyl oli nekin hyviä :) Herranjumala, mikä nyt on tulee tekstiä niin perkeleesti ettei voi ees lopettaa kirjottamista. Vois ottaa vaihteeks kunnon positiivisen elämänasenteen ja keskittyä välillä vaikka laihduttamiseen. Ja mässäilykiloista puheenollen, mikään ei ole niin ärsyttävää kuin se, että yhden BFF:n (kaikista kolmesta BFF:ästä) faija on muo laihempi, tai siis ainakin painoltaan, mikä ärsyttää sunnattomasti, mut ehkä hyvä näin.
Ai niin keksin taas loistavaa inside-läppää, vaihteeks :D -"Eisoptrofobia eli peilikammo, iskee aina krapula-aamuna, juuri, kun meikkisi ovat pesemättä ja tukkasi sotkussa, katsot peiliin ja
saat miltei sydänkohtauksen nähdessäsi naamasi." :D
Oli kyllä tän aamun juttu, mut ilman krapulaa, ja krapula on täysin mahdoton jos ei ole juonut, vai onko sittenkään, sitä en tiedä, omalle kohdalleni ei ole ainakaan sattunut. Mut nyt oon taas liian liekeis et vois käydä melkeenpä tupakalla ettei kaikki kyllästy kuuntelee mun pään sisällä olevia juttuja. Vai lukeekohan kukaan tätä ees? :D
Ilmottakaa, jos ootte lukijoita :D Haluun tietää, et turhaanko kirjottelen, ja BTW
"IHMINEN ON JATKUMO."
"RATKAISU, SYÖ KALA!"
~Ylikomissario Rauno Repomies~
Ai niin keksin taas loistavaa inside-läppää, vaihteeks :D -"Eisoptrofobia eli peilikammo, iskee aina krapula-aamuna, juuri, kun meikkisi ovat pesemättä ja tukkasi sotkussa, katsot peiliin ja
saat miltei sydänkohtauksen nähdessäsi naamasi." :D
Oli kyllä tän aamun juttu, mut ilman krapulaa, ja krapula on täysin mahdoton jos ei ole juonut, vai onko sittenkään, sitä en tiedä, omalle kohdalleni ei ole ainakaan sattunut. Mut nyt oon taas liian liekeis et vois käydä melkeenpä tupakalla ettei kaikki kyllästy kuuntelee mun pään sisällä olevia juttuja. Vai lukeekohan kukaan tätä ees? :D
Ilmottakaa, jos ootte lukijoita :D Haluun tietää, et turhaanko kirjottelen, ja BTW
"IHMINEN ON JATKUMO."
"RATKAISU, SYÖ KALA!"
~Ylikomissario Rauno Repomies~
Pohjalla taas.
Eli taas alko pohjat, johan mulla eilen oliki vähän hauskaa.
Nyt taas ei jaksa elämä maistua yhtään miltään. Vois vaan syödä
ja nukkuu ja syödä, venaa et menee ohi, ja sit jatkaa.
Vituttaa vaan, jos kestää kauanki tää, koska on nyt kuitenki
tulos jotai juhlii. Ja pitäis pitää hauskaa, mutku ei pysty ku mieli on maas.
Toisenakii, oon ihan yltiöpäisesti ihastunu
yhteen tyyppiin, mut en mä kait vastakaikua saa.
Joo älkää edes kysykö, mielialojen vaihtelu, perus normaalia.
Taas masentaa stna.
Nyt taas ei jaksa elämä maistua yhtään miltään. Vois vaan syödä
ja nukkuu ja syödä, venaa et menee ohi, ja sit jatkaa.
Vituttaa vaan, jos kestää kauanki tää, koska on nyt kuitenki
tulos jotai juhlii. Ja pitäis pitää hauskaa, mutku ei pysty ku mieli on maas.
Toisenakii, oon ihan yltiöpäisesti ihastunu
yhteen tyyppiin, mut en mä kait vastakaikua saa.
Joo älkää edes kysykö, mielialojen vaihtelu, perus normaalia.
Taas masentaa stna.
Löytyhän sitä meininkiä...
...ja viimeinkin.
Täällä mä oon,
bileissä anttilassa.
Onhan tää nyt hieman
tylsää olla selvinpäin,
mut kaipa tää vaihteluks on ihan hyvä.
Eilen tosiaan eksyin Esalle
vetämään puolalaista
biisoninhöpöheinä vodkaa.
Aamulla olin hieman, että wtf?
Mut sit tajusin et tännehän mä illalla tulin.
No, sieltä sitten pois, ja moikkaa ihanaa BFF
niille kotio, kun sattu tulee käväsee.
Ei siitä sen enempää, täällä mä nyt yritän jostaa
saada juotavaa, eniten vaan vituttaa,
et olishan sitä kotona ollu juotavaa.
Katsotaan, mihin tää ilta vie,
liekö eksyis taas jonnekkin juomaan höpönlöpövodkaa.
Nyt on pää tyhjä,
eli yksinkertaisesti ei löydy
vaan sanoja tämänhetkisille tuntemuksille.
Ehkä hieman vituttaa, kait.
Täällä mä oon,
bileissä anttilassa.
Onhan tää nyt hieman
tylsää olla selvinpäin,
mut kaipa tää vaihteluks on ihan hyvä.
Eilen tosiaan eksyin Esalle
vetämään puolalaista
biisoninhöpöheinä vodkaa.
Aamulla olin hieman, että wtf?
Mut sit tajusin et tännehän mä illalla tulin.
No, sieltä sitten pois, ja moikkaa ihanaa BFF
niille kotio, kun sattu tulee käväsee.
Ei siitä sen enempää, täällä mä nyt yritän jostaa
saada juotavaa, eniten vaan vituttaa,
et olishan sitä kotona ollu juotavaa.
Katsotaan, mihin tää ilta vie,
liekö eksyis taas jonnekkin juomaan höpönlöpövodkaa.
Nyt on pää tyhjä,
eli yksinkertaisesti ei löydy
vaan sanoja tämänhetkisille tuntemuksille.
Ehkä hieman vituttaa, kait.
perjantai 5. kesäkuuta 2009
Vitun kylmyys. + Lisää 6.6 Bileistä
Nyt on kesä ja miks on näin saatanan kylmä ?
Ja mikä ilmastonmuutos muka,
ilmasto on muuttunu vaan kylmemmäks,
tämmönen paskakesä, vaik suunnitelmissa
oli et olisin tänäänkin ollu ottaa aurinkoo.
Kaikki aina kusee, ja niin näköjään tää kesäki.
No kuitenski, tänään jostain
jotain juhlia, kiitos. :)
-Ja löytykö juhlia. Jatkot kyl.
Huomisellekkin, kiitos :)
-Löyty bileet joo,
ja vielä luvan kanssa sisään,
Loistavaa. Tosin selvinpäin,
ettei tää kuiteskaan ollu mikään paras ilta,
porukkaa kyllä oli enemmän ku laki salli,
ja kaikkia en ees tuntenu, edes naamalta.
Sit juttelin turkulaisten tiikereitten kans.
Ja mikä ilmastonmuutos muka,
ilmasto on muuttunu vaan kylmemmäks,
tämmönen paskakesä, vaik suunnitelmissa
oli et olisin tänäänkin ollu ottaa aurinkoo.
Kaikki aina kusee, ja niin näköjään tää kesäki.
No kuitenski, tänään jostain
jotain juhlia, kiitos. :)
-Ja löytykö juhlia. Jatkot kyl.
Huomisellekkin, kiitos :)
-Löyty bileet joo,
ja vielä luvan kanssa sisään,
Loistavaa. Tosin selvinpäin,
ettei tää kuiteskaan ollu mikään paras ilta,
porukkaa kyllä oli enemmän ku laki salli,
ja kaikkia en ees tuntenu, edes naamalta.
Sit juttelin turkulaisten tiikereitten kans.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Masennusjakson aikana henkilö kärsii
hellittämättömän masentuneesta mielialasta,
väsymyksestä,
mielihyväkokemusten puutteesta,
unihäiriöistä,
ruokahaluttomuudesta,
joskus lisääntyneestä ruokahalusta,
keskittymisvaikeuksista,
päättämättömyydestä,
syyllisyyden ja arvottomuuden tunteista,
toivottomuudesta ja
itsetuhoajatuksista.
hellittämättömän masentuneesta mielialasta,
väsymyksestä,
mielihyväkokemusten puutteesta,
unihäiriöistä,
ruokahaluttomuudesta,
joskus lisääntyneestä ruokahalusta,
keskittymisvaikeuksista,
päättämättömyydestä,
syyllisyyden ja arvottomuuden tunteista,
toivottomuudesta ja
itsetuhoajatuksista.
torstai 4. kesäkuuta 2009
Sanonko kaikelle Ei
Pari päivää oon nyt kelaillu,
et mitä jos olisinki tehnyt kaiken toisin.
Missä olisin nyt, mitä tekisin,
seurustelisinko, asuisinko peräti jossakin muualla?
Aloin miettimään, että mitä jos olisinkin myöntynyt
kaikkeen uuteen ja jännään.
Sit taas mietin, että mitä mä täällä maan päällä teen,
onko mulla tarkotusta, olisiko pitänyt tehdä kaikki,
mikä jäi tekemättä? Ja jopa aikoja sitten?
Olisi parempi olla miettimättä kaikkea, mutta näköjään
tämä ihmisrodun miettimis-vietti kieltää sen. Toivoisin
olevani ihan normaali, mutta miten sitten määritellään normaali?
Jos olen epänormaali, niin mikä musta tekee epänormaalin?
Se että en ole onnellinen, vaikka hymyilen?
Vai olenko epärehellinen kaikille tehdessäni näin?
Ja tarkoittaako se tosiaan sitä, että jos mulla
on hauskaa, niin mulla on päämäärä?
En miettis päämäärää, jos mulla olis sellanen.
Päämäärä: Rikas ja kuuluisa.
Niinhän sitä sanotaan, mutta mitä kun kaikilla olisi sama päämäärä?
Miten voi olla kuuluisa, kun kaikki muutkin on?
Kerron vaan, silloin olet tavallinen.
Oon löytänyt ongelman itsestäni.
Se on asenneongelma elämää kohtaan.
Pidän tätä maailmaa jotenkin vastenmielisenä hamana,
ja tulee kelailtua, että onkohan kaikkien kanssa samalla aaltopituudella.
Ja sitä, että jos mulla menee joskus lujaa, ja jos minä pidän joskus hauskaa,
niin pitäisikö jotain häpyä olla. Pitäisikö olla siveellisempi?
Löysin myös ongelman mun kaikista
edesmenneistä parisuhteista.
Mussa on vikana omistushalu,
riistän vapauden kaikkeen, sitoudun liikaa,
sillä sitoutumisen tietyllä merkityksellä. Jos kaikilla olisi samat arvot,
olisiko järkeä tapella? Ylipäätänsä samat arvot omaavat ihmiset eivät
voi tapella. Mutta onko parisuhde, jossa ei tapella, onnellinen?
Vai rakentaako itse riitely parisuhteen?
Mikä silloin kasvattaa kiintymystä toista/samaa sukupuolta kohtaan?
Onko tämäkin vain oletus?
Eiköhän tullu taas mietittyä liikaa.
et mitä jos olisinki tehnyt kaiken toisin.
Missä olisin nyt, mitä tekisin,
seurustelisinko, asuisinko peräti jossakin muualla?
Aloin miettimään, että mitä jos olisinkin myöntynyt
kaikkeen uuteen ja jännään.
Sit taas mietin, että mitä mä täällä maan päällä teen,
onko mulla tarkotusta, olisiko pitänyt tehdä kaikki,
mikä jäi tekemättä? Ja jopa aikoja sitten?
Olisi parempi olla miettimättä kaikkea, mutta näköjään
tämä ihmisrodun miettimis-vietti kieltää sen. Toivoisin
olevani ihan normaali, mutta miten sitten määritellään normaali?
Jos olen epänormaali, niin mikä musta tekee epänormaalin?
Se että en ole onnellinen, vaikka hymyilen?
Vai olenko epärehellinen kaikille tehdessäni näin?
Ja tarkoittaako se tosiaan sitä, että jos mulla
on hauskaa, niin mulla on päämäärä?
En miettis päämäärää, jos mulla olis sellanen.
Päämäärä: Rikas ja kuuluisa.
Niinhän sitä sanotaan, mutta mitä kun kaikilla olisi sama päämäärä?
Miten voi olla kuuluisa, kun kaikki muutkin on?
Kerron vaan, silloin olet tavallinen.
Oon löytänyt ongelman itsestäni.
Se on asenneongelma elämää kohtaan.
Pidän tätä maailmaa jotenkin vastenmielisenä hamana,
ja tulee kelailtua, että onkohan kaikkien kanssa samalla aaltopituudella.
Ja sitä, että jos mulla menee joskus lujaa, ja jos minä pidän joskus hauskaa,
niin pitäisikö jotain häpyä olla. Pitäisikö olla siveellisempi?
Löysin myös ongelman mun kaikista
edesmenneistä parisuhteista.
Mussa on vikana omistushalu,
riistän vapauden kaikkeen, sitoudun liikaa,
sillä sitoutumisen tietyllä merkityksellä. Jos kaikilla olisi samat arvot,
olisiko järkeä tapella? Ylipäätänsä samat arvot omaavat ihmiset eivät
voi tapella. Mutta onko parisuhde, jossa ei tapella, onnellinen?
Vai rakentaako itse riitely parisuhteen?
Mikä silloin kasvattaa kiintymystä toista/samaa sukupuolta kohtaan?
Onko tämäkin vain oletus?
Eiköhän tullu taas mietittyä liikaa.
Hieman omasta ajattelutavastani.
Tavalliselle tytölle ei ole käyttöä,
kuinka pinnallinen täytyy olla/
kuinka pinnallinen täytyy olla/
kuinka pinnalliseksi täytyy tulla
saadakseen rakkautta haluamaltaan taholta..?
Ja muuta syvällistä :
Sanoista voi rakentaa siltoja, jotka sortuvat heti, sillä ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Ne vain yrittävät saada minut näyttämään vainoharhaiselta ja kuten sanoin, minä en koskaan toista itseäni. Lopeta totuuden etsiminen ja asetu aloillesi hyvään fantasiaan, sillä tänään on huominen, josta olit huolissasi eilen. Elämäni tarkoitus on olla varoittavana esimerkkinä muille, sekä kaikki hyvä elämässä on joko laitonta, moraalitonta tai lihottaa.
Niinpä niin :)
Pikku Lauantai.
No siis ei ollu tarkotus juoda eilen,
mut siihenhän se taas nätisti lipsahti. ´
Kunnon pohjat, jonka jälkeen Lahen yöelämään.
Tanssilattialla tuli oltua enemmän ku laki salli,
ja aika hyvin me vedettiin porukkaa lattialle.
Tai sit mulla oli vaan niin itsevarma olo,
et tuli semmonen "houkuttelija" olo.
Sormiakin tuli heiluteltua aika paljon,
vähän niinkuin siihen malliin
"et hei sinä siellä, tule tanssimaan"
Nyt aamulla sitten jalat ja selkä kipeenä.
Pää ei kyllä ihme kyllä oo kipee.
Ehkä vähän kyllä kutittaa tukanjuurta.
Neitien kanssa uusiks mahdollisimman nopeesti,
keskiviikko osoittautuki oivaksi ryyppypäiväksi. :)
Aika nätisti kuitenki koko ilta pysy kasassa,
toisin ku muut samanlaiset kerrat.
Kaiken kummiski muistan ja mulla oli aika nafti-hauskaa,
mut kuitenki, Ibiza-reissua odotellessa.
(ja sensation black:iä)
Ja btw baarimikko, pistä yks samanlainen ;)
- Black Eyed Peas - Boom Boom Pow
- Guru Josh Project - Infinity 2008
- Cheek - Jos mä oisin sä
- Madagascar - I like to move it
- Lady Gaga - Lovegame
- Tiesto - Traffic
- Pussy Cat Dolls - Jai Ho
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Mä kirjotin tuhat yötä, tuhat päivää ja aamua
Ote mun galleriapäiväkirjan tekstistä 27.5.2009:
Otsikko: Nyt jos koskaan.
Nyt jos koskaan tarviin kavereitten tukea.
Oon tullu siihen pisteeseen,
että kohta millään ei ole mitään väliä.
Ei sillä elänkö vai kuolenko,
koska kuolemakin vaikuttaisin omasta mielestä
paremmalta kun täällä kituminen.
En keksi mitään syytä, miks mä olisin onnellinen just nyt.
Ihmiset on kaikonnu ympäriltä,
eikä kellään näytä olevan enää aikaa.
Ja toki mielelläni kuuntelen,
mitä muilla on sydämmellä,
mut jotain rajaa siinäki.
Omasta mielestäni oon viimesen 7 kk
aikana kokenu niin paljon pahaa,
et se ajaa mut tähän kirjottamaan tätä tekstiä,
tässä ja nyt.
Eniten vituttaa just tällä hetkellä miesten käytös.
Se, kuinka voi vaan pitää pelinappulana.
Miettikää, jos teen saman teille.
Hylätään tosta noin vaan,
eikä edes viitsitä ilmottaa, et
"sori mut sut heitettiin jo ex-mappiin"
Toisena, kaverit, jotka välttelette mun näkemistä.
Se ei oo kivaa. Kun tarvis tukea, niin kaikilla on jo menoa.
Kolmantena, tyhjänpäiväset sanat, esim. "soitellaan" tai
"nähään". Ette te soita ettekä tuu edes moikkaamaan.
Aina pitää ite soittaa ja jännittää,
että haluukohan se ees vastata.
Monen ns. "avunhuudon" jälkeen
oon alkanu miettii tätä,
onhan se sama ku puhuis seinille.
Tää on tätä ku yrittää olla kaikille mukava,
niin saat kaiken paskan niskaas.
Mä oon miettiny, että mitä mä oon tehny,
koska tietääkseni en oo tehny
mitään ansaitakseni tätä.
Nyt on tyhjä olo.
Ei satu enää.
Mikään ei tunnu miltään.
------------------------------------------
Piti laittaa tää tännekkin,
koska tää teksti,
kun mä tätä kirjotin,
tää tuli sydämmestä.
Ensin päästä,
sitten paperille,
galleriaan ja
nyt tänne.
Niinpä niin.
Nyt ärsyttää vieläki eiliset pakit,
mut kaipa tää tästä menee ohi.
Mutku sitä oli niin kauan odotettu et uskallan,
ja sit uskalsin sanoa edes jotain netin välityksellä,
niin sit vaan ollaan törkeitä.
Nääh. Kuiteski takas asiaan.
Eli mulla on taas ongelma, miesongelma.
(eli ei kovin harvinainen ongelma,
ainakaan omalla kohdallani)
Mä en millään haluais pahottaa yhen ihmisen mieltä,
mut on vähän pakko,
kun ite en oo valmis.
Ai ja niin, mikä tässä se ongelma on?
-No se ku en tiedä miten sanoisin sille.
Kehitellääs jotain...
mut kaipa tää tästä menee ohi.
Mutku sitä oli niin kauan odotettu et uskallan,
ja sit uskalsin sanoa edes jotain netin välityksellä,
niin sit vaan ollaan törkeitä.
Nääh. Kuiteski takas asiaan.
Eli mulla on taas ongelma, miesongelma.
(eli ei kovin harvinainen ongelma,
ainakaan omalla kohdallani)
Mä en millään haluais pahottaa yhen ihmisen mieltä,
mut on vähän pakko,
kun ite en oo valmis.
Ai ja niin, mikä tässä se ongelma on?
-No se ku en tiedä miten sanoisin sille.
Kehitellääs jotain...
tiistai 2. kesäkuuta 2009
Pakit tuli.
Ja sen kerran, ku uskalsin vihdoin ja viimein yrittää tätä unelmien Joskaa, niin sieltä tulee.
"kiitti mut ei kiitti"
No mikäs siinä sitte.
Mut kuitenki liekeis siit et se vastas.
Ei kaikil hei pysy jalat maas :D
"kiitti mut ei kiitti"
No mikäs siinä sitte.
Mut kuitenki liekeis siit et se vastas.
Ei kaikil hei pysy jalat maas :D
Ihme päiviä.
Tää on ollu
aika supa jännä
päivä, joten päätin
sit alkaa kirjottaa blogia.
Sekin alkaa sillä, et mul on kauhee hätä,
et millä mä pääsen Lahteen,
ku kouluaikana voi mennä bussil, mut
nyt ei oo sitäkään mahollisuutta
ja kaikki kaverit on siellä, tai siis ei kaikki,
mut kuitenki oon tottunu olee
siellä niin paljon, niin onhan se nyt helvetin
vaikee päästä eroon.
Ja hurjaa avautumista
heti alkuun, mut mä oon tämmönen,
no can do..
I got my own steps, I got my own style ;)
aika supa jännä
päivä, joten päätin
sit alkaa kirjottaa blogia.
Sekin alkaa sillä, et mul on kauhee hätä,
et millä mä pääsen Lahteen,
ku kouluaikana voi mennä bussil, mut
nyt ei oo sitäkään mahollisuutta
ja kaikki kaverit on siellä, tai siis ei kaikki,
mut kuitenki oon tottunu olee
siellä niin paljon, niin onhan se nyt helvetin
vaikee päästä eroon.
Ja hurjaa avautumista
heti alkuun, mut mä oon tämmönen,
no can do..
I got my own steps, I got my own style ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)