tiistai 10. marraskuuta 2009

Vähän viimepäivistä.

Sunnuntai:
Lopullinen "ero", murtunut fiilis. Yöunia 30 min ja aamulla väsyneenä kouluun.

Maanantai:
Sunnuntaina sovittiin että menen Nikolle juttelemaan, joten koulun jälkeen hyppäsin junaan ja lähdin stadiin. Joku mummo avasi mulle alaoven, mut 45 min oventakana seisoskelun jälkeen meinasin luovuttaa. Lähdin kuitenkin kaupungille ja siellä pyörin pari tuntia, materiaalionnellisuutta hankkien. Sitten palasin Nikon oven taa, jossa eisoin 1,5 tuntia, kunnes herra suvaitsi herätä. Draamaa ja vähän lisää draamaa, kunnes lähin, soitti perään, menin takasin, itkin itkin ja itkin, jonka jälkeen päästiin jonkun näköseen yhteisymmärrykseen. Kotiin lähin hyvällä mielellä, mutta saa nähä, miten tästä eteenpäin. Kaikki ei oo niinku pitäis, mut ainakin paremmin. Laitetaan pää pystyyn ja joku nostaa sitä päätä kokoajan :)

4 kommenttia:

  1. kantsiiks ottaa tollasia kusipäitä kerta kauheeta draamaa vaikka just tapasitte ?

    VastaaPoista
  2. eli siis itkemisellä hait sympatiaa ja hän säälistä otti takaisin ?

    VastaaPoista
  3. Ei se ottanu takasin, kukas semmosta sano? Itkeminen tulee kyllä ihan luonnostaan, oikeista tunteista. Enkä hakenut yhtään mitään, ihan itse pyysi mut juttelemaan sinne.

    VastaaPoista