Nyt sitten mietityttää

Stressaa kaikki. Eniten huolestuttaa oma psyyke. Voimat on aika vähissä, koska tietyt palaset edellisten päivien tapahtumista kalvaa niin paljon mieltä, et voisin tukahtuu olotilaani. Pää ei vaan yksinkertaisesti kestä kaikkea sitä ulkopuolelta tulevaa shittiä, etten enää tiedä mistään mitään. Ja myönnettäkööt, oon ihan vitun sekasin henkisesti. Ja se näkyy jopa fyysisessä tilassa. Kädet vapisee ja kun alkaa tarkemmin ajattelee kaikkee tapahtunutta, tulee erinäisiä hengenahdistuksia, joskus voimakkaita ja joskus lieviä. En pysty enää ees ajattelee selkeesti, ku maailmankuva joko sumentuu kokoajan tai no en tiedä, voi olla et se selkeneekin. En osaa sanoa siihen mitään ja oon aika yllättyny etten tiedä jotain asiaa ja kaikein pahinta siinä on, etten edes voi ottaa selvää muiden tuntemuksista, koska luonteeni mukaan aina haastaisin riitaa. En enää jaksa haastaa riitaa, haluun vaan pääni selvitettyy kaikesta koetusta ja saada jotain selvää että missä mennään ja kenen ehdoilla. Kaikenlisäks on hyväkskäytetty olo. Luottamus pitää ansaita, mut kuka sit haluu olla sen luottamuksen arvonen, se on toinen juttu. Sanoilla pääsee jo pitkälle, mut mitä tehdä jos tekoja on vähän tai ei lainkaan? Enemmän luotan siihen mitä mulle tehdään kuin siihen mitä mulle sanotaan. Sanoilla saadaan tappelu aikaseks, mut sekin on lähtösin teoista. Tehtyä ei saa tekemättömäks, mä tiedän, mut voi sitä yrittää parantaa, eikä vaan odottaa et joku parantais tilanteen puolestas. Nyt oon miettiny mitä haluun, ja toivottavasti pystyn sen myös ilmasemaan, ilman erinäisiä riitoja. Selkeät asiat (mm. vastaukset, teot) on mun menetelmä ottaa asioista selvää ja niiden antamiseen ei tarvita kuin pieniä valintoja, muuta en pyydä.